Aikamoista!

No kyllä täytyy näin sanoa, enpä ole ikinä aiemmin tuollaista matkaa Pokemonien perässä mennyt!  Jos äiti oli ihmeissään, kyllä sitä oli itsekin,  kun oli päätynyt kaupungille asti.  Pikkupojat ajoivat vahingossa jaloilleni, mutta en antanut sen haitata. He pyysivät anteeksi,  minun ei tarvinnut edes harkita,  saisivatko he anteeksi.  Heti,  kun näen heidät, sanon heille,  että he saavat anteeksi . Se on parasta,  mitä  minä voin tehdä.